Olen 26-vuotias hevos- ja koiraharrastaja, alanvaihtaja-opiskelija, perheenäiti, vaimo... Siinähän sitä jo onkin titteliä toisensa perään! Elämääni rikastuttaa 4-vuotias tyttäreni, 5-vuotias labarodinnoutaja-uros, reilun vuoden ikäinen tanskandoggi-narttu ja tietenkin rakas mieheni, jonka kanssa astuimme avioliiton myrskyiseen satamaan 2015 kesällä.
Hevosharrastukseni alkoi 6-vuotiaana Siikajoella Kastellin Ratsutilalla. Maisa Ketola onkin ehkä yksi niistä henkilöistä, joiden voisin sanoa vaikuttaneen eniten siihen, että olen edelleen tiiviisti hevosmaailmassa mukana ja halukas oppimaan koko ajan lisää.
Muutettuamme Vesilahdelle harrastus muuttui hieman. Kävin tunneilla hetken aikaa Hovin Ratsutilalla, mutta pian löysin itseni milloin minkäkin hevosen selästä. Sain ensimmäisen/ensimmäiset vuokrahevoseni, pääsin valmentautumaan, sain enemmän vastuuta... Hovin ori Ziroco oli hevonen, jonka kanssa opin ehkäpä eniten nimenomaan vastuusta, hevosen valmentamisesta ja siitä mitä kaikkea siihen liittyy pelkän ratsastuksen lisäksi (monipuolinen liikunta, ruokinta jne). Ziroco palkittiin Sahyn orichampionina vuosi sen jälkeen, kun aloitin sen kanssa joten sain silloin ensimmäisen kerran oikeasti kiitosta työstäni.
En tämän jälkeen oikeastaan ratsastuskoulun tunneilla olekaan viihtynyt. Muutaman vuokrahevosen jälkeen totesin, että pääsen kyllä ratsastamaan ilman maksuakin nuorilla hevosilla. Kun tulosta alkoi nuorten hevosten kanssa syntyä, tulikin kyselyä josko auttaisin maksua vastaan parin nuoren satulaanlaitossa ja ratsukoulutuksen alkuvaiheissa.
Tässä välissä lähdin vuodeksi Australiaan vaihto-oppilaaksi. Vaikka kyse ei ollutkaan mistään "hevosmatkasta", asuin osan ajasta laukka- ja kenttähevosia kasvattavalla tallilla - ja sen osan ajan minkä asuin muualla, kuljin kuitenkin päivittäin tallille. Se oli ihan erilainen maailma kuin mihin olin tottunut, 2v täysiveriset laitettiin satulaan ja parin viikon päästä radalle, vaikkakin "meillä" hevosta ei pidetty vain bisneksen välikappaleena vaan mikäli nuori ei selvästi ollut radalle valmis, se sai olla vielä kesän laitumella. Suurin osa kuitenkin oli tarpeeksi valmiita. Australiassa pääsin myös kilpailemaan paljon este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa kuin myös show-kilpailuissa.
Pikkusiskolleni Sannille ostettiin pieni angloarabi-tamma Pinewood Salem Alekum. Sannille sattuneen tapaturman johdosta "Sissi" tuli minulle, tarkoitus oli laittaa tamma myyntiin ja pitää se liikkeessä siihen asti, että siitä on saatu kaupat tehtyä. Toisin kävi, kun sain oppisopimuspaikan Hessi-tallilta ja aloin opiskella ratsastuksenohjaajaksi ja luonnollisestikin tarvitsin hevosen opintoihini.
Siirryimme siis Sissin kanssa Hessille, josta sain suurimman opin nuoren hevosen kouluttamisesta. Hessi-tallilla minulle opetettiin valjakkoajon salat ja kuinka valmistellaan nuori hevonen kärryjen eteen. Kahden vuoden aikana tulikin valjastettua, ohjasajettua ja ajettua aikas monta hevosta. Hessilläkin keskityin silti enimmäkseen ratsuihin ja niiden kouluttamiseen. Pääasiallinen työni Hessillä oli kuitenkin ratsastuksen opettaminen - olinhan töissä ohjaajaopiskelijana. Työt ja opinnot loppuivat saatuni kuulla olevani raskaana ja tällöin laitoimme myös Sissin uudestaan myyntiin. Se oli nyt edennyt kanssani heA re 110cm tasolle. Nykyään se viettää ihanaa elämää Helsingissä kolmen tytön ratsuna ja kilpailee ahkerasti niin esteitä kuin kouluakin.
Lapsen synnyttyä aloin taas harkita paluuta hevosen selkään. Paluu oli haastava, lapsi syntyi sektiolla ja vatsalihakset eivät olleet palautuneet vielä aivan täysin, mutta hiljalleen sain kuntoutettua itseni siihen kuntoon, että tarjosin jälleen valmennus- ja ratsutusapua. Tällöin Hessi-tallilta Heidi otti yhteyttä ja kertoi, että muutama nuori olisi ratsastajaa vailla. Niin palasin sitten vuosien jälkeen takaisin Hessille ja tutustuin 4v sh-ori Hessin Nöpiin. En välttämättä ihastunut Nöpiin aivan ensi silmäykseltä - se oli iso ja kohlo, vähän kömpelökin. Mutta opin tykkäämään siitä kerta kerralta enemmän ja lopulta teinkin orin kanssa töitä 1,5v ajan. Tänä aikana se kantakirjattiin Ta-suunnalle ja se edistyi niistä perusasiat (käynti, ravi, laukka, kaasu ja jarru siis löytyivät) osaavasta putesta heB re 90cm (valmennuksissa 110cm ratoja) ratsuksi. Nöpillä kilpailin myös aluetasolla valjakkoajossa.
Yritin siipiäni myös yrittäjänä ja vaikka hevosia oli ratsutettavana kuukaudessa 5-7, en pystynyt pitämään hintojani sillä tasolla että sillä työllä olisi kaikkien kulujen jälkeen myöskin elänyt. Hauskaahan se oli ja tapasin paljon ihania ihmisiä tuon yrittäjyyteni aikana.
Hevosharrastukseni
Hevosharrastukseni alkoi 6-vuotiaana Siikajoella Kastellin Ratsutilalla. Maisa Ketola onkin ehkä yksi niistä henkilöistä, joiden voisin sanoa vaikuttaneen eniten siihen, että olen edelleen tiiviisti hevosmaailmassa mukana ja halukas oppimaan koko ajan lisää.
Muutettuamme Vesilahdelle harrastus muuttui hieman. Kävin tunneilla hetken aikaa Hovin Ratsutilalla, mutta pian löysin itseni milloin minkäkin hevosen selästä. Sain ensimmäisen/ensimmäiset vuokrahevoseni, pääsin valmentautumaan, sain enemmän vastuuta... Hovin ori Ziroco oli hevonen, jonka kanssa opin ehkäpä eniten nimenomaan vastuusta, hevosen valmentamisesta ja siitä mitä kaikkea siihen liittyy pelkän ratsastuksen lisäksi (monipuolinen liikunta, ruokinta jne). Ziroco palkittiin Sahyn orichampionina vuosi sen jälkeen, kun aloitin sen kanssa joten sain silloin ensimmäisen kerran oikeasti kiitosta työstäni.
En tämän jälkeen oikeastaan ratsastuskoulun tunneilla olekaan viihtynyt. Muutaman vuokrahevosen jälkeen totesin, että pääsen kyllä ratsastamaan ilman maksuakin nuorilla hevosilla. Kun tulosta alkoi nuorten hevosten kanssa syntyä, tulikin kyselyä josko auttaisin maksua vastaan parin nuoren satulaanlaitossa ja ratsukoulutuksen alkuvaiheissa.
Tässä välissä lähdin vuodeksi Australiaan vaihto-oppilaaksi. Vaikka kyse ei ollutkaan mistään "hevosmatkasta", asuin osan ajasta laukka- ja kenttähevosia kasvattavalla tallilla - ja sen osan ajan minkä asuin muualla, kuljin kuitenkin päivittäin tallille. Se oli ihan erilainen maailma kuin mihin olin tottunut, 2v täysiveriset laitettiin satulaan ja parin viikon päästä radalle, vaikkakin "meillä" hevosta ei pidetty vain bisneksen välikappaleena vaan mikäli nuori ei selvästi ollut radalle valmis, se sai olla vielä kesän laitumella. Suurin osa kuitenkin oli tarpeeksi valmiita. Australiassa pääsin myös kilpailemaan paljon este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa kuin myös show-kilpailuissa.
Pikkusiskolleni Sannille ostettiin pieni angloarabi-tamma Pinewood Salem Alekum. Sannille sattuneen tapaturman johdosta "Sissi" tuli minulle, tarkoitus oli laittaa tamma myyntiin ja pitää se liikkeessä siihen asti, että siitä on saatu kaupat tehtyä. Toisin kävi, kun sain oppisopimuspaikan Hessi-tallilta ja aloin opiskella ratsastuksenohjaajaksi ja luonnollisestikin tarvitsin hevosen opintoihini.
Siirryimme siis Sissin kanssa Hessille, josta sain suurimman opin nuoren hevosen kouluttamisesta. Hessi-tallilla minulle opetettiin valjakkoajon salat ja kuinka valmistellaan nuori hevonen kärryjen eteen. Kahden vuoden aikana tulikin valjastettua, ohjasajettua ja ajettua aikas monta hevosta. Hessilläkin keskityin silti enimmäkseen ratsuihin ja niiden kouluttamiseen. Pääasiallinen työni Hessillä oli kuitenkin ratsastuksen opettaminen - olinhan töissä ohjaajaopiskelijana. Työt ja opinnot loppuivat saatuni kuulla olevani raskaana ja tällöin laitoimme myös Sissin uudestaan myyntiin. Se oli nyt edennyt kanssani heA re 110cm tasolle. Nykyään se viettää ihanaa elämää Helsingissä kolmen tytön ratsuna ja kilpailee ahkerasti niin esteitä kuin kouluakin.
Lapsen synnyttyä aloin taas harkita paluuta hevosen selkään. Paluu oli haastava, lapsi syntyi sektiolla ja vatsalihakset eivät olleet palautuneet vielä aivan täysin, mutta hiljalleen sain kuntoutettua itseni siihen kuntoon, että tarjosin jälleen valmennus- ja ratsutusapua. Tällöin Hessi-tallilta Heidi otti yhteyttä ja kertoi, että muutama nuori olisi ratsastajaa vailla. Niin palasin sitten vuosien jälkeen takaisin Hessille ja tutustuin 4v sh-ori Hessin Nöpiin. En välttämättä ihastunut Nöpiin aivan ensi silmäykseltä - se oli iso ja kohlo, vähän kömpelökin. Mutta opin tykkäämään siitä kerta kerralta enemmän ja lopulta teinkin orin kanssa töitä 1,5v ajan. Tänä aikana se kantakirjattiin Ta-suunnalle ja se edistyi niistä perusasiat (käynti, ravi, laukka, kaasu ja jarru siis löytyivät) osaavasta putesta heB re 90cm (valmennuksissa 110cm ratoja) ratsuksi. Nöpillä kilpailin myös aluetasolla valjakkoajossa.
Yritin siipiäni myös yrittäjänä ja vaikka hevosia oli ratsutettavana kuukaudessa 5-7, en pystynyt pitämään hintojani sillä tasolla että sillä työllä olisi kaikkien kulujen jälkeen myöskin elänyt. Hauskaahan se oli ja tapasin paljon ihania ihmisiä tuon yrittäjyyteni aikana.
Nykyään janoan takaisin kilpakentille valjakkoajossa ja toivottavasti se tulisi tavalla tai toisella tapahtumaan vuonna 2016.
Koiraharrastukseni
Olen omistanut elämäni aikana useampia koiria. Kaksi niistä on jo tuhkina hyllyn reunalla, yksi uudessa kodissa silloisesta hankalasta tilanteesta johtuen (kaksi koiraa eivät tulleet ollenkaan toimeen) ja nyt elämässä on 5v labradorinnoutaja-uros "Vesku" ja reilun vuoden ikäinen tanskandoggi-narttu "Lilli". Vesku tuli aikanaan paikkaamaan todella suurta aukkoa jonka entinen doggini Dina jätti jälkeensä. Dinan uuvutti lopulta sydänsairaus, vain vuosi sen jälkeen kun sairaus todettiin.
Vaikka Vesku on todella hyvin saanut paikattuakin tuota Dinan jättämää aukkoa, ei labbis silti mitenkään paikkaa tanskandogin kokoista koloa ainakaan minun tapauksessani. Monta vuotta jo haaveilin uudesta doggista ja sitten tuli eteen viimein se päivä, kun haimme Lillin kotiin. Vertaan väkisinkin Lilliä ja Dinaa toisiinsa ja olen todella onnellinen, että myös Lillistä löytyy juuri ne kaikki Dinan ihanat puolet: rauhallisuus ja riehakkuus, viisaus ja hölmöys, ystävällisyys ja kuitenkin tarve puolustaa omaa perhettään. Kaikki samassa paketissa. Vielä kun Lillin kanssa olen saanut vähän ruokkia kilpailuntarvettani näyttelyissä kiertämällä, on käsissäni ainakin hyvin lähelle se unelmieni koira. Sanon, että aika lähelle, koska odotan vielä kovasti pennutetaanko Lilliä (sijoituskoirana minulla) ja millaisia pentuja sieltä tulee... ;)
Vesku on vasta kastroitu ja sen kanssa ei ole tähän asti juurikaan harrastettu suuren sukupuolivietin vuoksi. Ei ole yksinkertaisesti ollut mitään mieltä lähteä edes tokokentälle, kun nartut ja hajut vievät huomion aivan täysin. Nyt ajatuksissa olisi yrittää ensi keväänä uudelleen, koska kotona Vesku on hyvin keskittyvä ja miellyttämisenhaluinen koira. Sen ensisijainen tehtävä tulee kuitenkin olemaan metsästyspuolella.
Työni
Siinä missä toivon pääseväni opiskelemaan, toivon myös pääseväni tekemään samalla töitä ja tienaamaan elantoni, kantamaan korteni kekoon perheen elättämisessä ja laskujen maksussa. Koulu tulee olemaan iltaopiskelua vain parina iltana viikosta ja näin ollen töitä pystyisin tekemään aivan normaalisti.
Mutta työstäni en tule tänne kirjoittamaan mitään tulevaisuudessa eikä siitä kannata kysellä. Tietyt asiat ovat sellaisia jotka eivät blogiin kuulu ja tämä on yksi niistä. Eli vaikka en työssäkäymisestä kirjoittaisikaan, ei se tarkoita sitä ettenkö töissä kävisi. Se tarkoittaa vain sitä, että kunnioitan työnantajaani ja hänen sekä hänen yrityksensä yksityisyyttä.
Asutkos sä missä päin Vesilahtea? Kun itekkin siellä vietän joka toisen viikonlopun. :)
VastaaPoistaNoo, täällä "sivukylällä"... :) En viitsi kamalan tarkkoja koordinaatteja antaa blogin kautta. Laita vaikka sähköpostia ;)
PoistaEn jaksanu sähköpostia laittaa niin laitoin facebookissa :)
Poista