Tuulos 4.10 (ja 3.10)

Viime viikonloppuna oli Tuuloksessa ryhmänäyttely jonne nyt tämän meidän kolmeviikkoisen näyttelyrupeaman päätteeksi suuntasimme. Lauantaina pyörähdimme kehässä niin sanotusti (minulle) "vääränrotuisen" Masin kanssa jonka olin ystävälleni lupautunut esittämään. Masi on siis welsh corgi cardigan ja sen kanssa olemme kertaalleen käyneet match showssa, mutta siitä on jo aikaa ja Masi oli silloin aivan kakara (ei se tosin vieläkään ole kuin lähes 1½v). Sen perusteella ei voinut siis oikein olettaa yhtään mitään joten lähdimme sillä asenteella, että kokemusta hakemassa ja toivottavasti koira käyttäytyy kehässä edes jotenkin.

Noh, odotukset täyttyivät ihan kirkkaasti, koska Masi seisoi, ravasi, antoi tuomarin käpälöidä pöydällä ja käyttäytyi muutenkin oikein mallikkaasti koko päivän. Tulokseksi JUK2 ja EH ja sanottakoon nyt vielä, että ykkönen oli siis ainoa ERIn saanut joten käytännössä Masi oli paras EH:n saaneista. ;)

"17kk. Melko pitkä uros. Pitkä pää. Oikea kallonleveys ja otsapenger. Silmät, korvat ja purenta ok. Ikään sopiva rintakehän vahvuus. Vahvat raajat. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman ulkokierteiset etuliikkeet. Etuaskelten ulottuvuus voisi olla parempi. Työntää hyvin takaa."

JUK2, EH

Sunnuntaina sama juttu sitten Lillin kanssa. Doggikehät olivat heti alkuunsa myöhässä yli tunnin verran joten odotella saatiin. En yhtään itse tykkää parkkihallinäyttelyistä, niissä on ainakin lähes poikkeuksetta huono ilma ja äänet kaikuvat. Tälläiselle kuulovammaiselle, jolla korvissa tinnittää tauotta jo muutenkin, ei ole yhtään mukavaa olla mekkalassa. Sunnuntaina tosin meteli oli paljon pienempi - kenties johtuen siitä, että sunnuntaina oli molossikoirien päivä ja kokemukseni mukaan molossit eivät juurikaan itsestään ääntä pidä. Haukku siellä, toinen täällä. Kyllä pikkukoirat haukkuvat paljon enemmän...

Keltaisia doggeja katsellessa oli jo aika selvä asia se, että tuomari antaa kyllä ERI:n hyvinkin auliisti, mutta se SA:n saaminen olisi tiukemmassa. Muuten linja oli aika häilyvä, ei oikein ollut mitään selvää mallia mistä tuomari piti.

Lillin kehäkäyttäytyminen on jo niin mallikasta, etten siitä edes kirjoita. Kaikki meni muuten kuten kehässä aikaisemmin, paitsi että tällä kertaa käytin kehässä makupalaa. En ole sitä sitten pentuaikojen käyttänyt ollenkaan. En tiedä oliko siitä nyt sitten jotain hyötyä vai ei, mutta ei siitä ollut kuitenkaan haittaakaan.

ERI tuli ja sitten kilpailuluokasta vielä voitto ja se SA! Kyllä oli iloinen fiilis ja samalla alkoi kyllä todellinen odotus ja jännitys siitä SERTistä...

Mutta kakkoseksi jäätiin eikä kyllä huonolle jääty. Todella kaunis narttu joka meidät päihitti ja valioitui samalla!

Arvosteluun olen kyllä enemmänkin kuin tyytyväinen.

"17 months. Excellent type and size. Excellent head. Beautiful eyes. Bite ok. Excellent lip line. Elegant neck. Correct topline and underline. Balanced angulations front and rear. Correct feet. A bit close when going, OK when coming. Nice side movement."
PN2, ERI, SA, Varasert

Osallistuimme myös kasvattajakehään ja kasvattajakehässä saimme KP:n ja olimme myös ROP, joten jäimme odottelemaan ryhmäkehää. Sieltä vähän odotetustikin lensimme ensimmäisten joukoissa pois, mutta tulipahan ensimmäistä kertaa otettua osaa myös "isoon kehään".

Sellainen reissu tällä kertaa ja SERTien metsästys jatkuu seuraavaksi Jyväskylässä. Voittajanäyttelyyn en ole Lilliä vielä ilmoittanut ja vähän auki ilmoitanko ollenkaan. Katsotaan nyt. Messarissa on aina kiva käydä kyllä, mutta se on kallis reissu ja päivä todella pitkä, lisäksi en yhtään tiedä olemmeko edes Suomessa tuolloin. Saa nähdä nyt.