Blogin synty

Olen blogannut jo kauan. Ensimmäinen blogini oli varmaankin jo ensimmäiselle hevosellemme Manulle ja tästä on aikaa reilu kymmenen vuotta. Ensimmäinen suositumpi (yli 200 lukijaa) blogini oli elossa pari vuotta, sen ajan kun harrastin valjakkoajoa Hessin Nöpin kanssa, blogin nimi oli silloin "Special forces: Horses!"

SfH:n jälkeen blogiharrastukseni on ollut kovin katkonaista. Kirjoittelin oman yritykseni, EquEL:n blogia, sitten entisen työpaikkani Nohkuan Ratsutilan blogia, koirablogia, hääblogia... Syy katkonaisuuteen on ollut se, että aiheet mistä kirjoitan ovat jatkuvasti vaihtuneet.

Nyt viimeisimmän blogini eli Nohkuan Ponitiimin sulkeuduttua päätin, että on aika tehdä päiväkirja minulle itselleni. Blogi käsittelee koiraharrastustani, hevosharrastustani, elämää, kodinhoitoa, unelmia, haaveita... Enkä oleta, että ketään kiinnostaa minun elämäni vaan syy blogin perustamiseen on yksinkertaisesti se, että a. minä rakastan kirjoittamista, b. menneisiin on mukava pystyä palaamaan jollakin tavalla konkreettisesti ja c. paperiversioisen päiväkirjan kirjoittamista ei tule tehtyä, se on kokeiltu jo. Tarvitsen paikan jonne kirjoittaa tekstiä ja laittaa tekstin yhteyteen myös kuvia. Tietenkin vuorovaikutuksellisuus on mahtava asia ja esimerkiksi hääblogini kautta sain mahtavia vinkkejä ja kommentteja erilaisiin asioihin, samoin kuin SfH:n lukijoilta. On mukavaa kuulla välillä vaikeisiin asioihin ja tilanteisiin, että hei, et ole ainoa, täällä painitaan samojen juttujen kanssa.

Mitä asioita ihan tarkalleen ottaen blogi käsittelee?

- kahden ponin opettamista valjakkoajon saloihin ja tavoitteena poniparivaljakko vuoden 2016 kisakentille

- tarinointia tanskandogin näyttelyreissuista

- kertomuksia koirien elämästä muuten

- lapsen kasvatukseen liittyvää pohdintaa

- tulevaisuuden haaveiden ylös kirjaamista ja niiden tavoitteiden laatimista

- elämää

Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Hypännyt tuntemattomaan ja katsonut mitä se tuo tulessaan. Irtisanoin itseni vakityöstä ja tällä hetkellä en edes tiedä pääsenkö hakemaani kouluun. Jos en pääse, täytyy todella pohtia mitä teen. Haenko toiseen kouluun, lähdenkö töihin ja haen seuraavassa yhteishaussa kouluun...

Ylipäätään elämä on tällä hetkellä sellaisilla urilla, että tunnen seisovani jatkuvasti reunalla ja miettiväni uskallanko hypätä vai en. Onko alhaalla jotain ottamassa minut vastaan. Ponien kanssa voi käydä tällä hetkellä miten vain, niitä ei ole ajokoulutettu ja tavoite olisi olla parissa jo keväällä 2016 ja treenata täysillä kohti kisakenttiä. Sinne on silti vielä matkaa ja työtä.

Asumme vuokralla ja jatkuvasti mielessä on, mitä jos asuntomme laitetaan myyntiin. Se on myynnissä ollut aikaisemminkin. Toiveissa ja haaveissa on rakentaa seuraavan 2 vuoden sisällä, mutta mitä jos tilanne tulee eteen jo aikaisemmin, mihin muutamme?

Ainoa pysyvä ja turvallinen asia elämässäni on tällä hetkellä perhe. Onneksi se on tässä. Lillin kanssa on suunnitelmia tulevaisuudelle, mieheni kanssa jaamme yhteiset tulevaisuuden haaveet ja olemme sinne suuntaan menossa yhdessä, tiiminä. Tyttö kasvaa, kehittyy ja itsenäistyy kovaa vauhtia. Ylipäätään elämän peruspilarit ovat kohdallaan: elämässä on rakkautta, turvallisuuden tunnetta ja jonkinlaista pysyvyyttäkin. Oma henkilökohtainen elämä on sitä reunalla kävelyä ollut jo jonkin aikaa ja odotan vain innolla, että saan sen jonkinlaiseen uomiinsa.

Tervetuloa siis lukemaan kuinka siinä onnistun. Rakastan kommenttikentässä ajatusten vaihtoa joten viestit ovat tervetulleita.