Blogissa on ollut yli viikon hiljaista, koska ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa. Viimeiset puolitoista viikkoa on elämä ollut aika rauhallista ja painottunut tänne kotiin. Viime viikonloppuna juhlimme kahden ystävämme valmistujaisia ja hauskaa kyllä oli! Ihanaa nähdä ystäviä, etenkin ne illat kun meidän koko viiden hengen tyttöporukka on saman katon alla on kyllä sellaisia henkireikiä...
Syy hyvin kotipainoteiseen puolitoistaviikkoiseen on osittain ollut se, että olen ollut ilman autoa lainattuani sen miehen siskolle, heidän autonsa kun oli huollossa hetken. Itse työttömänä en oikein autoa varsinaisesti tarvitse vaikka kyllähän sen huomasi, että esimerkiksi ruokaa laittaessa kannatti kyllä tsekata ihan ensimmäisenä jääkaappiin... Kävi parikin kertaa niin, että olin jo puolessa välissä ruuanlaittoa, kun sitten tajusin jonkun oleellisen ainesosan puuttuvan. Munakasta ei tehdä ilman kananmunia!
Noh, koska voisin jotenkin silti päivittää tilanteita niin kerrottakoon, että koulun ovet eivät minulle auenneet. Ei se mitään, melkein tämän jo arvasin enkä aio luovuttaa vaan laitoin juuri eilen hakupaperit toiseen kouluun. Tutkinto pysyi samana eli kyllä tässä kovasti sähkäriksi yritetään päästä opiskelemaan... Miehen mukana töissä en ole nyt päässyt kulkemaan, kun kohteet ovat olleet sellaisia etten oikeastaan olisi kuin tiellä.
Poneja olen käynyt juoksuttelemassa ja niiden suhteen olemme omistajan kanssa tulleet siihen tulokseen, että saavat lähteä kuukaudeksi muualle ajokoulutukseen. Taidot eivät tule vastaan, kumpikin meistä on ajokouluttanut poneja ja hevosia lukuisia, mutta ajanpuute on taas aikamoinen. Kuitenkin halutaan ponit ensi kaudella kisoihin joten ei tässä auttaisi kovasti venyttää varsinaisen ajotreenin alkamistakaan, tavoite kun on saada ponit vielä pariinkin tämän vuoden sisällä. Aion kyllä käydä ponien etenemistä seuraamassa ja olemassa mukana siinä joten juttua niiden treeneistä on tulossa edelleen.
Damin luona en ole ehtinyt käymään, syynä autottomuuteni ja se, että olen yrittänyt päästä useamman kerran viikossa ponien luokse, mutta etenkin sitten kun ponit lähtevät muualle "kouluun" niin aion kyllä ehdottomasti käydä useamman kerran Damin luona. Sen kanssa en ole oikein edes kiirehtinyt, koska se on vain niin kiva ja luulen, että se ottaa kaiken vastaan samanlaisella rauhallisuudella kuin tähänkin asti. Ainakin toivon niin!
Se elämäntapamuutos josta aikaisemmin kirjoitin... No se ei ottanut tuulta alleen. Söin edelleen miten sattuu ja kävin kunnon lenkillä vain satunnaisesti. Mutta maanantaina totesin, että mikäli haluan Halloween-asuuni varmuudella mahtua, on nesteturvotuksen lähdettävä. En ole tehnyt ihan hirveästi mitään muutoksia, mutta en ole syönyt yhtään leipää, pastaa tai perunaa enkä mitään herkkuja (ok, tänään söin pienen palan kakkua, kun kävimme kahvilla äitini kanssa mutta that's it) ja olen juonut vettä kunnolla. Eiliseen asti olenkin sitten juossut vessassa aivan koko ajat... Nyt on jo normaalimpi olo sen suhteen. Itse asiassa tänään tuntuu jo siltä, että jonkin verran se turvotus on jo lähtenyt. Viime viikonloppuna juuri nyt päälläni olleet housut kiristivät ja nyt pystyy jo ihan normaalisti istumaan ilman, että pitää avata housun nappia. Olen kiinnittänyt huomiota aamupalaan ja syönytkin joka aamu puuron, kananmunaa eri muodossa ja hedelmiä. En ole huomannut onko se vaikuttanut siihen jatkuvaan näläntunteeseeni, koska tällä hetkellä olen vielä siinä vaiheessa, että mielitekoja riittää... Kun ajattelee, ettei saa syödä jotain, tekee mieli juuri sitä!
Yksi herkkuni on kyllä riisikakkupizzat! Eihän riisikakut mitään täysin hiilarittomia ole, mutta parempi kuin leipä tai se vehnäpohjainen pizza. Ne on niiiin hyviä ja häviää vain hieman oikealle pizzalle. Suunnittelin niitä perjantai-herkuksi, kun pitäisi tytön kanssa viettää Vain elämää-iltaa ja se on meidän herkutteluilta. ;) Likka saa sitten jotain oikeasti herkullista, luulen ettei tyttö arvostaisi äiskän terveysherkkuja!
Suunnitelin olevani vähän tiukemmalla ruokavaliolla sinne Halloweeniin asti ja sitten syön kaikkea mitä tarjolla on ilman huonoa omaatuntoa, mutta jatkan a. veden juontia ja b. kunnollisten aamupalojen syöntiä. Ne on ehkä ne tärkeimmät. Lisäksi yritän lisätä marjoja ja hedelmiä ruokavaliooni ja huolehtia siitä, että välipala on jotain muuta kuin keksiä tai kakkua... Herkut jätän viikonlopulle enkä herkuttele pitkin viikkoa. Ehkä sillä alkaa paino pysyä kurissa. Vielähän ei mun kohdalla missään hurjissa lukemissa mennä, mutta sen verran on kiloja tullut, että osa housuista puristaa. Vielä kun saisi oikeasti lähdettyä sinne lenkille ainakin melkein joka päivä!
Olisin todella ahkera blogin kirjoittaja, on aihe sitten koirat, hevoset tai mikä tahansa, mutta itse henkilökohtaisesti haluaisin aina että tekstiä olisi elävöittämässä lukuisat hyvälaatuiset, aiheeseen liittyvät kuvat. Tallilla kuitenkin käyn enimmäkseen yksin joten sieltä on vaikeaa saada kuvamateriaalia. Koiria toki kuvailen kotona, mutta ne alkavat olla kaikki niin samannäköisiä... Pitäisi vaihtaa vähän maisemaa ja viedä koirat jonnekin pellolle juoksemaan. Itse en tykkää kuvissa olla eikä olisi ketään kuvailemassakaan joten mitään "Päivän asu" -kuvia ei minulta tulla näkemään. Paitsi että Halloween-viikonlopun asusta on ehkä pakko saada kuvia! Pitää koittaa nakittaa joku kameran kanssa. ;)
Noh, sellaista tänne. Mies on reissussa Veskun kera eli olemme kotosalla "tyttöjen kesken". Kotirottailu jatkuu siis! Eipä täältä tarvitse minnekään lähteäkään, ihan kiva antaa välillä huomiota jakamattomasti Lillillekin ja tytön kanssa tehdä jotain ekstrakivoja juttuja. Sellaisia "tyttöjen juttuja". ;)
